lauantai 2. huhtikuuta 2016

Narrit taiteessa - osa 16: Metsän poika


Yrjö Liipola: Metsän poika (Viipuri, 1932)


Metsän poika

Narri


Narrista ja "mies ja koira" -symboliikasta enemmän kirjoituksessa Kullervon kirous.

Lisää tarot-patsaita välilehdellä Esoteeriset patsaat.

Lue myös toisesta Yrjö Liipolan veistoksesta Tellervo, Tapion tytär.


1 kommentti:

  1. Katsoin Aku Louhimiehen tuntemattoman sotilaan. Olen aina miettinyt rokan roolia tuossa valtavasti hehkutetussa sotilas saagassa.

    3.versiossa aloin tajuta rokkaa, ja hänen kumppaniaan "sutta", valtava järkäle inhimillistä olemusta, sotia käynyt konkari, vierellään änkyttävä kumppani, nimeltään Susi.

    "emme tulleet tänne kuolemaan, tulimme tänne tappamaan". sanoo kuolemaa nähnyt konkari, jolla kotona odottaa vaimo ja liuta lapsia, tosin kodin karjalasta menettänyt kostonhimoinen kullervo.

    Todella vaikuttava inhimillinen kuvaus siitä mitä kaikkea todellinen ihminen voi sodassa menetttää palan isänmataata puolustaessaan, puolustaessaan sitä mitä me uskomme olevan oikeaa ja omaksi hyväksemme.

    Itse olen totaalinen aseistakieltäytyjä.

    Aina ymmärtänyt, ettei sotiin, joita luodaan valtaapitävien tarpeisiin, kannatata sekaantua. Isoisäni, haavoittunut sotaveteraani, sanoi, että olen onnekas, jos saan elää elämäni ilman sotimista.

    Jotenkin tuntuu, ettei narrin matka kulje sotatantereen läpi, vaan kuitenkin se perhe, mihin kotiin lopulta tullaan, on se kaikkien kaipuun perimmäinen kohde.

    Ei kai kukaan oikeasti halua sotia. Sotia haluavat vain yksilöt, jotka toteuttavat omaa näkemystään elämän ja maailman hallinnasta ilman todellista käsitystä elämän olemuksesta.

    Rokka edustaa tätä ihmistyyppiä vastustavaa, mutta tilanteen luomaa pakkoa tottelevaa, ja omaa tilannettaan parantamaan pyrkivää aurinkosankaria.

    VastaaPoista