perjantai 12. tammikuuta 2018

Astro-teologia - osa 35: Helvetti


Helvetti!

Tuttu kirosana monelle. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kun kristinusko aikanaan levittäytyi uusille alueille, esimerkiksi Suomeen, se kohtasi hankalan ongelman. Vanhojen pakanauskontojen asema oli uusilla alueilla niin vahva, että sitä oli hyvin vaikea haastaa. Kirkko levitti kristinuskon ilosanomaa miekalla, mutta sen tehokkuus osoittautui melko rajalliseksi. Ihmiset voivat kuoleman pelossa julkisesti väittää olevansa kristittyjä, mutta yksityisesti harjoittaa jotain muuta uskontoa. Kun kristinusko levisi Suomeen, se ei tullut kilpailemaan paikallisten uskontojen kanssa. Se tuli valloittamaan ja (väkivaltaisesti) korvaamaan vanhat pakanauskonnot - aivan kuten se teki muuallakin maailmassa. Uuden uskonnon leviäminen oli riippuvainen siitä miten hyvin vanhoista uskonnoista päästäisiin eroon.

Yhtenä keinona kristinusko käytti vanhojen palvontapaikkojen "päivittämistä". Uhrilehdot ja vastaavat pyhät paikat tuhottiin ja päälle rakennettiin kirkko. Samalla uusi uskonto pyrittiin myymään kansalle edes jossain määrin samankaltaisena kuin vanha, jotta kristinuskoon kääntymisen kynnystä saataisiin madallettua. Tästä on lukuisia esimerkkejä kirjoitussarjassa Astro-teologia.

Vanhan korvaaminen uudella ei koskenut pelkästään palvontapaikkoja - se koski myös sanoja. Yksi esimerkki tästä on sana helvetti.

Suomen kielen sana helvetti tulee ruotsinkielisestä sanasta helvete. Tämän sanan alkuperä tulee muinaisskandinaavisesta sanasta hel, joka on myös alkuperä englanninkieliselle sanalle hell. Hel tarkoitti paikkaa, joka tunnetaan suomen kielessä nimellä manala tai tuonela.

Kristillinen helvetti on kuolemanjälkeinen rangaistuspaikka niille, jotka eivät suostu uskomaan kirkon opettamalla tavalla. Voit olla vaikka murhamies ja välttää helvetin, kunhan vain kadut syntejäsi ja uskot Jeesukseen - ja maksat tietenkin verosi kirkolle. Mutta auta armias jos uskot "väärällä tavalla" tai jätät verosi maksamatta. Se on helvettituomio saman tien - ihan sama miten olet elämäsi elänyt. Jostain kumman syystä Jumala on tuomioita jaellessaan kiinnostunut enemmän jäsenrekistereistä ja maksetuista veroista kuin moraalista. Jännä kaveri tuo Jumala.


Kahden kerroksen väkeä: oikeinajattelijat ja väärinajattelijat


Pakanallinen hel oli alkuperäisessä muodossaan jotain aivan muuta kuin rangaistuspaikka, joka odotti väärinajattelijoita kuoleman jälkeen. Se oli kyllä paikka, mutta vain vertauskuvallisesti. Se kuvasti enemmän mentaalista tai psykologista prosessia kuin konkreettista paikkaa. Hel oli "paikka" jonne mentiin kohtaamaan itsensä.

Helin vertauskuva tulee Auringon vuotuisen syklin vaiheesta, jolloin aurinko "laskeutuu manalaan" syyspäiväntasauksessa. Vuoden pimeällä puoliskolla päivä on yötä lyhyempi - se vaikuttaa niin luontoon kuin myös ihmismieleen. Jokaisella on varmasti kokemusta siitä miten erilainen oma mielenmaisema voi olla talvella verrattuna kesään.

Kun ihmisen mieli vetäytyy "talvehtimaan" (toki periaatteessa vuodenajasta riippumatta, mutta usein juuri talvella), mieli "laskeutuu manalaan" pohtimaan vaikeita ja kivuliaita asioita. Se on itsetutkiskelua, jossa kohdataan oma varjopuoli - se osa itsestä, jota emme mielellämme näytä toisille tai edes itsellemme. Kun mieli on tässä tilassa, se on paikassa jota muinaisskandinaavit kutsuivat nimellä hel.

Lääketieteessä tätä täysin luonnollista ihmisen aikuistumisprosessin kannalta välttämätöntä tilaa kutsutaan kaamosmasennukseksi*.  Koska se on epämiellyttävää, tuntuu pahalta ja vie voimia, se on "sairaus", josta täytyy päästä eroon. Pilleriä purkista! Mielialalääkkeet eivät ole pelkästään "Eliitin" iso bisnes, se on myös keino saada ihmiset välttelemään oman varjon kohtaamista. Aikuiseksi kasvaminen kun ikävästi vähentää auktoriteettiuskovaisuutta.

(* Termissä on sana "masennus", ihan kuin se olisi sama asia kuin esimerkiksi lapsuuden traumaattisista kokemuksista johtuva masennus.)


There's no business like medical business!


Maailmalta löytyy lukuisia esimerkkejä mytologioista, joissa auringonjumala "laskeutuu manalaan" (kuten esimerkiksi luolaan), kohtaa hirviön ja taistelee sen kanssa (oma varjo) ja lopulta palaa takaisin uudestisyntyneenä oman voimansa löytäneenä sankarina. Meille tutuimpia esimerkkejä ovat mm. kreikkalaismytologian Herakles ja Perseus, jotka taistelivat luolassa hirviöiden kanssa.


Perseus on kukistanut Medusan


Kalevalan versio aurinkosankari Väinämöisen manalaan laskeutumisesta on aika erikoinen. Väinämöinen joutuu tekemään kaksi peräkkäistä reissua manalaan, koska hän ei "taistele hirviötä vastaan" (varjon kohtaaminen) ensimmäisellä kerralla, vaan pakenee käärmeeksi muuttuneena paikalta. Toisella yrityksellä manalaa edustaa Antero Vipusen vatsa, johon Väinämöinen jää vangiksi. Tällä kertaa Väinämöinen ei luiki pakoon, vaan "taistelee" Antero Vipusta vastaan takomalla vasaralla tämän vatsassa niin kovaa että Vipunen lopulta luovuttaa Väinämöiselle salatut sanat ja vapauttaa aurinkosankarin "luolastaan". Nämä kaksi eri manalavisiittiä kertovat siitä miten pelkkä manalaan laskeutuminen ei vielä riitä - siellä täytyy myös "taistella".





George Lucas käytti Tähtien Sodassa aivan samaa varjon kohtaamisen teemaa kun Luke Skywalker oli kouluttautumassa Jedi-ritariksi. Pimeästä luolasta Luke löytää Darth Vaderin näköisen hahmon, taistelee tämän kanssa, voittaa tämän, mutta löytääkin tämän maskin takaa omat kasvonsa.


Luken varjo


Entä muistatteko millainen takakansi on Lucky Luke -sarjakuvakirjoissa?


Lucky Luke ja varjo


Ruotsinkielinen sana helvete koostuu kahdesta sanasta hel ja vete, eli vehnä. Tämä johtuu siitä, että manalan hallitsijattarena oli usein jumalatar, joka oli myös kasvun ja hedelmällisyyden jumalatar. Esimerkiksi kreikkalainen manalan jumalatar Demeter oli myös hedelmällisyyden jumalatar ja kuvattiin usein viljalyhteen kanssa. Vertauskuvallisuus on helppo nähdä: Kasvua ei tapahdu, ellei mennä "pinnan alle". Siemenen täytyy aloittaa kasvunsa maaperästä ja kasvattaa vahvat juuret. Sama pätee myös ihmiseen. Kasvu alkaa pinnan alle menemisestä - omaan varjoon tutustumisesta.


Demeter Senaatintorilla


Jungilaisessa käsitteistössä persoona on se puoli itsestä, jonka näytämme maailmalle ja jonka ympäristömme kokee hyväksyttävänä. Vastaavasti varjo on se se puoli itsestä, jota joudumme piilottelemaan itseltämme ja ympäristöltämme. Se ei varsinaisesti ole paha, vaan enemmänkin "kielletty". Se puoli itsestä jota on kaikkein vaikeinta hyväksyä, tai jolle on kaikkein vaikeinta saada hyväksyntää muilta.

Varjo on se unissamme esiintyvä roisto tai epämiellyttävä hahmo, jonka koemme vastenmielisenä tai pelottavana. Olen esimerkiksi itse nähnyt kerran unta, jossa pelottava hahmo osoitti minua aseella. Nappasin revolverista kiinni ja käänsin piipun kohti taivasta. Alkoi painimainen vääntö ja olin juuri avaamassa revolverin rullaa tiputtaakseni luodit maahan kun heräsin. Ei ihan Lucky Luken tasoa, mutta melkein. Jos näet tämänkaltaisia unia, se on ihan positiivinen merkki oman varjon työstämisestä.

Ihminen, joka kieltää oman varjonsa olemassaolon eikä omaa minkäänlaista kosketuspintaa omaan pimeään puoleensa, on puolikas ihminen. Hän samaistuu vain persoonaansa, julkiseen versioon itsestään. Jokaisella meistä - joka ikisellä - on varjo. Jos ei tunne omaa varjoaan, ei tunne itseään. Jos ei tunne itseään, ei tunne omaa voimaansa. Jos ei ole löytänyt omaa voimaansa, jää puolustuskyvyttömäksi. Jos jäät puolustuskyvyttömäksi, jäät kynnysmaton kaltaiseen asemaan, jossa muut polkevat ylitsesi. Kuten professori Jordan Peterson Leijonakuningas-elokuvan analyysissään sanoo: "You gotta grow some teeth!"

Kulmahampaat kasvattanut osaa puolustaa itseään ja laittaa toisille rajat. Loistava esimerkki tästä on kohtaus Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta, jossa Gandalf huutaa Balrogille "You shall not pass!" Muistatteko miten tuo huuto nostatti kylmät väreet? Siihen on syynsä - tuo kohtaus puhuttelee todella voimakkaasti alitajuntaa. Gandalf päättää pakenemisen sijaan kohdata varjonsa (luolassa) ja syöksyy tämän kanssa taistellen syvyyksiin - syntyäkseen uudelleen varjonsa integroineena. Gandalf Harmaasta tulee Gandalf Valkoinen. Hän on itsensä ja voimansa löytänyt sankari, jonka yli ei enää kävellä, kuten tarinan alkupuolella Saruman teki pyyhkiessään Gandalfilla konkreettisesti lattiaa.


"You shall not pass!"




Samassa tarinassa on useampikin varjon integrointi -kohtaus. Aragorn menee Kuolleiden polulle (luolaan) ja kohtaa Kuolleiden Kuninkaan saaden kuolleiden armeijan puolelleen. Tämä on osa hänen henkilökohtaista kehitystään kohti kuninkuutta. Elokuvan lopussa Frodo kohtaa varjonsa taistelussa Klonkun kanssa (luolassa), minkä seurauksena sormus ja Sauron tuhoutuvat ja koko Keski-Maa pelastuu.


Aragorn Kuolleiden polulla

Frodo ja Klonkku Tuomiovuoren uumenissa


Erittäin kattava kuvaus varjon integroinnista on uudehko elokuva Black Swan. Koko elokuva rakentuu tämän teeman ympärille. Black Swan on hyvin symbolinen, sisäistä ja ulkoista todellisuuta sekoittava, ja kuvaa hienosti ihmisen mentaalista matkaa tutustuessaan omaan varjopuoleensa. Valitettavan yleinen tulkinta elokuvasta on, että päähenkilö "sekoaa". Ei, hän kasvaa aikuiseksi - ja se kasvuprosessi on raju ja kivulias.

Elokuvan alussa ylisuojelevan äidin hallitsema päähenkilö Nina on lapsen asteelle jäänyt nainen, joka on herkkä, hauras, naivi ja ylikäveltävä. Hän on äitinsä toteutumattomien unelmien projektio ja kynnysmatto. Nina asuu äitinsä kanssa, joka pitää tytärtään otteessaan hallitsevalla holhoamisellaan. Elokuvassa jungilaista animus-arkkityyppiä edustava balettiohjaaja tarjoaa Ninalle mahdollisuuden tutustua omaan varjopuoleensa. Alkaa kivulias aikuistumisprosessi, jossa nallet lentää roskiin ja äidille opetellaan sanomaan "Ei!" Tyttärensä mentaalisesti orjuuttanut äiti tekee kaikkensa estääkseen Ninan varjotyöskentelystä seuraavan aikuistumisen - tietenkin, orjuuttajat eivät halua menettää orjiaan.

Elokuvan lopussa on kohtaus, jossa Nina käy lopullisen taistelunsa varjonsa kanssa. Seuraus on transformaatio pikkutytöstä naiseksi, äidin hallitsevasta otteesta irtautuminen ja oman voiman löytäminen. Jos tuntuu hankalalta hahmottaa mitä varjon integrointi on, suosittelen katsomaan tämän elokuvan ja sen jälkeen lukemaan tämän analyysin.





Varjon välttely ja kynnysmatoksi jääminen synnyttää mentaalista orjuutta. Auktoriteettiuskovaisuus on hyvä esimerkki siitä miten helposti alistumme orjan asemaan. Jos varjoamme ei ole integroitu, vanhemmat, opettajat, lääkärit, poliitikot, media - kaikki superegoa edustavat auktoriteetit - antavat meille käskyjä, ja me tottelemme kiltisti kuin alistuneet orjat. Saatamme ehkä vähän valittaa ja jupista orjan asemastamme toisille orjille, mutta emme ole oikeasti valmiita tekemään asialle mitään. Tai vielä pahempaa; puolustelemme orjuuttajaamme Tukholman syndrooman mukaisesti.

Maailma on valitettavasti sellainen, että jos et etsi ja löydä omaa voimaasi ja puolusta omia rajojasi, joku tulee ja tavalla tai toisella orjuuttaa sinut. Se voi olla puoliso, isä, äiti (Black Swan), ystävä, pomo, työkaveri, guru, tai joku auktoriteetti, joka käyttää mentaalista puolustuskyvyttömyyttäsi hyväksi. Etkä usein edes tajua sitä - tai halua tajuta sitä. Aikuistuminen ja itsenäistyminen voi tuntua pelottavalta.

Yksi karmea esimerkki varjon välttelystä on New Age -piireihin pesiytynyt tapa keskittyä vain ja ainoastaan positiivisiin asioihin ja pyrkiä kieltämään kaikki negatiivisuus. Toki voit meditoida lotusasennossa kristallikivet käsissäsi tai harrastaa joogaa ja positiivista ajattelua - niistä on varmasti hyötyä. Mutta jos teet kaiken tämän vain vältelläksesi omaa varjoasi, henkinen kasvusi ei etene mihinkään. On helppoa jäädä kiertämään kivaa kehää tehden kivoja asioita.

Mikään määrä meditointia, positiivista ajattelua tai "rakkautta ja valoa" -hokemista ei korvaa sitä kivuliasta ja raskasta itseensä tutustumisen prosessia, jota kutsutaan varjotyöskentelyksi tai varjon integroinniksi. Ja se ei ole kivaa. Se on hel-veten rankkaa. Kysy vaikka Gandalfilta, Aragornilta, Frodolta tai Ninalta.

Minulta kysytään välillä kysymys "Mitä tässä pitäisi tehdä?" kun havahdutaan siihen tosiasiaan, että elämiemme niin monia eri osa-alueita hallitsee valtaapitävä "Eliitti". Ongelman ratkaisu alkaa ongelman ymmärtämisestä. Entä jos se vaatii vähän peiliin katsomista?

Jos et tiedä mitä tehdä, et ole vielä löytänyt omaa voimaasi. Jos et ole löytänyt omaa voimaasi, et ole käynyt hel-vetessä. Luuletko, että joku voi käydä siellä puolestasi?


https://www.youtube.com/watch?v=uhAeXyVDDTc


Negatiivisuuden välttelyn problematiikasta laajemmin Michael Blackin hienossa videossa:




9 kommenttia:

  1. Milloin oma henkinen heräämisesi alkoi? Mikä oli asia/tapahtuma joka sai sinut näkemään maailman sellaisena kuin se on (herääminen todellisuuteen, eliitin olemassaolon havaitseminen ja koulussa/mediassa opitun tiedon tajuaminen propagandaksi)?. Itsellä meni 2vuotta ennenkuin viimeiset henkiset muurit murtuivat (kognitiivisen dissonanssin kokonaan häviäminen). Monet totuuden etsijät takertuvat johonkin yhteen osa-alueeseen, ja heillä jää maailman tilanteen suurikuva näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siihen ole mitään yhtä tiettyä hetkeä. Mutta se prosessi alkoi 5-vuotiaana.

      Joulun alla vanhemmat sanoivat "Tule katsomaan, pihalla on tonttu!" Näin ikkunasta pimeällä pihamaalla hiippailevan sukulaisen, joka oli pukeutunut tonttulakkiin. Sanoin vanhemmilleni, että eihän tuo ole mikään tonttu, kyllähän minä näen kuka se on. Seurasi absurdi väittely siitä oliko kyseessä tonttu vai ei. Vanhempani päättivät, että olin väärässä ja että olin nähnyt väärin. Ihmettelin suuresti, että miksi minua yritetään vedättää tällä tavalla? Miksi tällainen salaliitto, johon kuului vanhempani ja kyseinen sukulainen? Miksi tällainen teatteri?

      Kaikilla pienillä lapsilla on uskomus, että vanhemmat (superego) ovat yli-inhimillisiä hahmoja, jotka osaavat kaiken ja tietävät kaiken. Jos vanhempi sanoo jotain, se on totta. Tämä uskomukseni ajautui tonttugaten myötä ristiriitaan havaintojeni kanssa. Syntyi kognitiivinen dissonanssi, joka pakotti minut valintatilanteeseen: Joko hyväksyä että näin väärin, tai uskoin väärin. Päädyin jälkimmäiseen.

      Se oli ensimmäinen kerta kun minä tunnistin auktoriteettien propagandan, jolla oli jokin tietty agenda (tontut kurkkii, pitää olla kiltti). Näin selkeästi valheen ja ymmärsin sen taustalla olevan syyn. Siitä alkoi minun kyseenalaistamiseni ja kriittinen suhtautuminen auktoriteettien tarjoamaan versioon maailmasta. Sen jälkeen propagandan tunnistaminen on ollut helpompaa.

      Poista
  2. hyvää uuttavuotta antero! taas aivan kultaista tekstiä..suorastaan kannustaa käymään siellä manalassa.. pitäis saada sellaista kannus-rummun rummutusta upotettua tähän saittiin..hoho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin. Hyvä jos viesti välittyi.

      Tarkkaile uniasi, ne kertovat paljon missä mennään. Jos arkkityypit eivät ole tuttuja, kannattaa tutustua niihin, esimerkiksi tämän tiivistelmän kautta:

      https://www.youtube.com/watch?v=uhAeXyVDDTc

      Lisäsin jutun loppuun yhden oleellisen screenshotin tuosta videosta.

      Poista
  3. Välillä on helvetin raskasta huomata seisovansa suorassa,kun koko maailma on vinossa. Synkimpinä hetkinä toivoo ettei olisi koskaan herännyt näkemään todellisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon voi varmasti moni samaistua.

      "Why oh why didn't I take the blue pill?"

      Poista
    2. En kyllä itse toivo hetkeäkään etten olisi herännyt näkemään todellisuutta. Muistan sillon tietämättömä kun vitutti monet asiat tässä maailmanmenossa, mutta ei silloin vielä ymmärtänyt mistä tämä tunne johtui. Siitähän juuri tämä Lännen eskapismi johtuu kun ihmiset tekevät juuri sen mikä heiltä odotetaan, ja alitajuisesti huomataan tämän meille rakennetun systeemin olevan läpeensä paska.

      Poista
    3. Onneksi synkkyys iskee vain kerran vuodessa, talvipäivän seisauksen tienoilla, kun valo on vähissä. Itsellä rapeat puoli vuosisataa mittarissa, joista lähes 40 hereillä. Päivääkään ei mene ettenkö toivoisi/luottaisi ihmisten tietoisuuden kasvuun, että ylittäisimme kriittisen pisteen minkä jälkeen meitä ei voisi enään orjuuttaa. Internetin myötä tietoa on saatavilla runsaasti, toisaalta koneisto lisää kierroksia vuosi vuodelta. Toivon näkeväni toisenlaisen maailman ennenkuin aikani on työntää koiranputkea.

      Poista
  4. Vähän erilainen elokuva varjon integroinnista: Railway Man

    https://areena.yle.fi/1-2534615

    Katsottavissa vielä 13 päivää.

    Tässäkin elokuvassa prosessi lähtee liikkeelle animan kautta. Jotta päähenkilö voisi tulla kokonaiseksi, hänen on pakko kohdata varjonsa. Tämä tarkoittaa erittäin kivuliasta "manalaan laskeutumista", joka huipentuu siihen kun hän astuu pimeään kauhujen kammioon.

    Pieni mutta paljon kertova yksityiskohta: Viikset.

    Mitä elokuvan alussa oleva kohtaus viiksistä kertoo päähenkilöstä? Ja mitä katsojalle näytetään aivan elokuvan lopussa?

    Ennen ja jälkeen.

    VastaaPoista