torstai 17. syyskuuta 2015

Narrit taiteessa - osa 10: Tanssi yli hautojen


Suosittelen lukemaan ensin tämän kirjoitussarjan aiemmat osat, erityisesti kirjoitukset Kullervon kirous ja Ihmeellinen Joosef.

Mika Waltarin tarot-symboliikkaa sisältävien teosten esittelyvuorossa kirja nimeltä Tanssi yli hautojen.



Mika Waltari ja vapaamuurarien "leijonan tassu"


Waltarin Tanssi yli hautojen on jälleen kerran hyvä esimerkki Waltarin taitavasta kyvystä rakentaa tarina tarot-symboliikan ympärille.

Kirja kertoo Suomen sodasta, Porvoon valtiopäivistä ja keisari Aleksanterista. Miespäähenkilö, keisari Aleksanteri I, edustaa tarotin "päähenkilöä" Narria. Waltari korostaa läpi kirjan useaan otteeseen Aleksanterin taipumusta olla "suuri näyttelijä".
Vastustamaton voima pakottaa keisarin putoamaan polvilleen lattialla ja painamaan otsansa lähelle maata. Siihen hän jää, samaan jähmettyneeseen asentoon, eikä tiedä enää rukoileeko hän vai odottaako vain kirveen viiltävän terän putoavan valkoiseen niskaansa. Siitä huolimatta pieni pirullinen ääni kirkuu hänen sisimmässään: Näyttelijä, näyttelijä, näytteletkö jo omalle itsellesikin! (s. 214, 13. painos 2009)

Keisari on vaaleahiuksinen aurinkosankari.
Sillä ihme on tapahtunut. Samana hetkenä, jolloin airueet huutavat Aleksanterin Suomen suuriruhtinaaksi, välkähtää päivänvalo sokaisevana sisään suuresta kaari-ikkunasta saarnatuolin sivulla valaisten keisarin ja hänen valtaistuimensa. Katoksen kultaripsut säihkyvät, Venäjän uhkaava vaakunakotka peittyy varjoon, päivänsäteet loistavat keisarin vaaleissa hiuksissa ja rintatähden timantit iskevät sokaisevia kipinöitä. (s. 154)

Waltari toteaa tarotin ydinajatuksen mukaisesti, että elämä on narrinpeliä.
Jos he olisivat vaihtaneet pukuja, olisi jalopiirteinen, valkotukkainen talonpoika sopinut vapaaherraksi paremmin kuin tuo turpeakasvoinen, moukkamaisesti hohottava mies, joka lakkaamatta kohenteli kirjailtua kaulustaan. Elämä oli narrinpeliä, Porvoo oli mitätön pikkukaupunki, keisarin keksimä komedia oli ikävystyttävä. (s. 102)


Narri - vaaleahiuksinen aurinkosankari


Kirja vilisee erilaisia tarot-aiheisia kielikuvia. Esimerkkejä:
Silloin voi Suomen kuninkaankruunun kaapata valppaan miekan kärkeen. (s. 18)


Miekkojen ässä


"Se oli pisara, joka sai minun maljani läikähtämään yli reunan" (s. 20)

Maljojen ässä


Sen toiselle sivulle oli maalattu leijonantaljainen Herkules nuija kädessään ja toiselle puolelle lihavahko rouva Justitia, joka älyttömästi tuijotti kädessä pitelemäänsä vaakaan. (s. 71)


Oikeudenmukaisuus


Korttiin Tuomio viitataan useammassakin kohdassa.
Seuraavana aamuna, keskiviikkona maaliskuun yhdeksäntenäkolmatta 1809, heräsi Ulla raskaasta unestaan ulaanintorvien toitotukseen (s. 144)
Antti ei tosiaan koskaan ole voinut aavistaa, että naiset saattavat olla valkoisiksi kalkittuja hautoja, ulkoapäin viattomiksi maalattuja, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita. (s. 224)
Hänelle, taikauskoiselle uskonnottomalle, myrsky ja ukkonen jyrisevät tuomiopäivän, koston päivän tuloa. (s. 261)


Tuomio

Kortti Kuolema:
Aamu valkenee, lumisade lakkaa, taivas kirkastuu. Märkinä, sameanpunaisina kohoavat tien varrella Suomen kylien matalat talot hangenvalkeitten maisemien keskellä. Reki kiitää, kulkuset helkkyvät, hevoset huohottavat, kaviot kumahtelevat rajusti tiehen, mutta kuitenkin Aleksanteri mielessään on keskellä kuolonhiljaisuuta. Myös sinun on kuoltava, kuiskuttaa ja kirkuu näkymätön ääni hänen sisimmässään ja tuskanhiki kohoaa hänen kauniiseen, valkoiseen otsaansa. (s. 181)


Kuolema


Eräässä kohtauksessa esitetään erikoinen kysymys liittyen maamarsalkan sauvaan:
"Eikö ole outoa, että inhimillisen arvovallan ja aseman merkkinä aina ja kaikkialla on keppi?" (s. 102)

Tätä samaa pohdintaa on käyty myös kirjoituksessa Mannerheimin patsas.


Taikuri ja sauva


Waltari on laittanut kirjaansa myös runsaasti viitauksia salaseuroihin, vapaamuurareihin, Illuminatiin ja druidismiin.

Esimerkkejä salaseura- ja vapaamuurariviittauksista:
Vapaaherratar Sprengtporten ja piispatar Tengström istuvat keisarin rinnalla. Häntä on huvittanut kytkeä viereensä Suomen maallisen ja hengellisen vallan edustajien puolisot. (s. 137)

Viittaus vapaamuurarisymboliikkaan kertoo jotain Waltarin erikoisesta huumorintajusta. Tekstiotteessa mainitut rouvat on kuvailtu aiemmilla sivuilla vanhoiksi rumiksi naisiksi. Waltari ei sano sitä suoraan, mutta antaa lukijalle mielikuvan "vanhoista kotkista".

Vapaamuurarien tunnuksena olevan kaksipäisen kotkan päät edustavat esoteerisella tasolla maallista valtaa ja hengellistä valtaa. Aihetta on käsitelty mm. kirjoituksessa Temppeliritarien synty.


Vapaamuurarien kaksipäinen kotka


Kolme nuorta poikaa ovat muodostaneet keisaria vastustavan "salaliiton".
"Huvimajassa - salaliittolaiset odottavat - minä menen edellä!" Antti on tullut hupsuksi, se on Ullan ensimmäinen ajatus. Mutta hän on seitsentoistavuotias, hän on uuden vuosisadan lapsi, eikä ole huumaavampaa sanaa kuin salaliitto. Hän rypistää hieman kulmiaan ja yrittää kysyä jotakin, mutta Antti kohottaa sormen suulleen ja sähähttää varoittavasti: "Shh!" (s. 169)

Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vapaamuurarit ja käsimerkit - osa 2.


Shh!


Salaliittolaisten tapaamisessa vannotaan vala käsi pääkallon päällä.
"Tytön on vannottava", huomauttaa Mustonen tyynesti ja katsoo Arwidsoniin. Ulla muistaa ja ymmärtää. "Tekö - tekö tervasitte keisarillisen vaakunan kunniaportin päällä?" hän huudahtaa kunnioittavasti. Mutta pojat eivät vastaa. Mustonen nostaa vain järkähtämättömän rauhallisesti huvimajan horjuvalle pöydälle jotakin hämärässä vihertävää ja kellertävää ja mullanharmaata, joka saa Ullan kirkaisemaan säikähdyksestä. Sillä salaliittolaiset ovat tosiaan saaneet vihdoin hankituksi myös välttämättömän pääkallon. (s.170)

Pääkallon symboliikasta enemmän kirjoituksessa Skull and Bones.


Pääkallo vapaamuurarisormuksessa


Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolloin suomalaisten vapaamuurariloosien "illuminatisoituminen" on ollut melko tuore asia. Suomen sota oli jatkumoa tapahtumaketjulle, joka tietyssä mielessä alkoi Illuminatin perustamisesta ja Ranskan vallankumouksesta. (Aiheesta enemmän kirjoituksessa Illuminati saapuu Suomeen.) Waltari vihjaa tähän tapahtumaketjuun näin:
Mutta nuoria miehiä ei näe Porvoossa. Tänne ovat kokoontuneet vain Suomen harmaantuneet ukot, varovaisina ja viisaina, vapaudenajan ja kuninkaan vallankumouksen, salaseurain ja salaliittojen kaikkiin juoniin koulimina. He kunnioittavat vain menestystä, omaisuutta, valtaa, mutta kukaan heistä ei ole kyllin kaukonäköinen aavistaakseen, että valta ajelehtii heidän käsiensä ulottuvissa. (s. 58)

Samaan tapahtumaketjuun viitataan myös näin:
Näin ovat säädyt tehneet tehtävänsä ja kypsät hajaantumaan puoleksi vuosisadaksi. Kuin uhkuvasta runsaudensarvesta tulvivat keisarin suosionosoitukset niiden henkilöiden ylle, jotka tarmollaan ja alttiudellaan olivat johtaneet Suomen ristiriidoitta Venäjän valtaan. Kavallus ansaitsi kreivin arvon ja kohosi valtioviisaudeksi, venynyt omatunto kasvoi kaukonäköisyydeksi ja sai palkakseen timanttien koristaman piispanristin. (s. 281)

Runsaudensarvi (cornucopia) kuuluu vapaamuurarien symboliikkaan.


Runsaudensarvi ja vapaamuurariharppi

Runsaudensarvi vapaamuurarisymboliikassa


Erikoista Waltarin viittauksissa Illuminatiin on niiden sävy. Herää kysymys, että oliko Waltari vapaamuurari, joka kritisoi vapaamuurariliikkeen sisälle pesiytynyttä Illuminatia?
Hän ajatteli vihaisesti, että tuo pitkä, laihaposkinen venäläinen vieras muistutti haukea. Hänellä oli hauen kasvot. Rosvokalan lailla hän aukoi kitaansa ja hänen silmänsä olivat hauen tyhmät, julmat silmät, kun hän koetti tuijottaa Ullaa. (s. 28)

Ei kovin positiivista puhetta hauesta. Hauen symboliikasta enemmän kirjoituksessa Laulupuut.


Illuminatin johtaja Albert Pike (pike = hauki)


Kirjasta löytyy pari muutakin Illuminatiin kriittisesti viittaavaa esimerkkiä:
Hän oli nuori ja kärsi nuoruudestaan, mutta hän oli ylioppilas ja tulevaisuus oli hänen ja ihanana myrkkynä jäytivät hänen sieluaan vallankumouksen vaaralliset sanat: vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus. Tosin hänelle oli saarnattu, että sana vapaus oli osoittautunut peloittavaksi meduusanpääksi, joka sokaisi kauneudellaan, mutta syöksi Euroopan vereen ja tuhoon. Vapaus synnytti muka pahempia tyranneja kuin entiset tyrannit, mutta ainakin nämä tyrannit olivat uusia ja nuoruus himoitsi uutta mielummin kuin vanhaa. (s. 42)

Sanassa "vapaus" on jotain mätää? Aiheesta enemmän kirjoituksessa Talismaaniset sanat.


"Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" oli Illuminatin luomus Ranskan vallankumouksessa


Ja vielä:
Hän ei ajattele professoreja, jotka oppineitten pöllöjen kaltaisina arvonmerkkeineen, puuteria ja hilsettä takinselkämyksille karisseena, itsetietoisina edustavat tieteen lahjomatonta arvovaltaa ja tuijottavat häneen suloisesti unelmoiden jalokivisormuksista, kunniamerkeistä, virankorotuksista ja runsaista palkoista. (s.175)

Vähän negatiivinen kaiku pöllösymboliikalla? Pöllön symboliikastasta enemmän kirjoituksessa Ateena ja Athene.


Pöllö on Illuminatin käyttämä symboli


Vapaamuurarina Waltari tunsi hyvin vapaamuurarien "esi-isät" - Muinaiset viisaat, eli arkadialaiset, eli druidit. Viittauksia druidismiin:
Keisari hengähtää. Hänen kasvonsa läikkyvät päihtymyksen ohutta punaa. Hän onkin päihtynyt, hänen mielensä on sumea ja onnellinen, hän tahtoo päihdyttää itsensä viinillä, tanssilla, Ullan läheisyydellä. Nuoruutta hän syleilee sylissään. Hän tahtoisi poimia kukkia Arkadian kedoilta ja solmia niistä seppelen paimentyttönsä päähän. (s. 201)

Juurtukoon, kasvakoon ja kukkikoon siis tämä kansa lakiensa suojassa kuin nuori puu kantaen tuleviin aikoihin hyvyyteni muistoa, ajattelee Aleksanteri. (s. 150)

Mitäpä he ymmärtäisivät Aleksanterista, joka on arvoitus itselleenkin. Onhan hän perinjuurin turmeltunut ja kylvää turmelusta ympärilleen, astustelee julkisesti rakastajattarensa, toisen miehen vaimon luona, ja maistelee halukkaasti kaikista kielletyistä kaivoista. (s. 173)

Puiden ja kielletyn kaivon symboliikasta enemmän kirjoituksessa Pyhät puut.

"Kerrotaan, että Suomi on noitien maa. Kerrotaan, että täällä asuu vielä tietäjiä ja näkijöitä savupirteissään korpien kätköissä." (s. 205)

Lue myös Arkadialainen Suomi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti