keskiviikko 19. elokuuta 2015

Narrit taiteessa - osa 8: Kaarina Maununtytär


Suosittelen lukemaan ensin kirjoitukset Kullervon kirous ja Ihmeellinen Joosef.


Mika Waltari ja vapaamuurarien "leijonan tassu"


Mika Waltarin vuonna 1942 valmistunut romaani Kaarina Maununtytär jatkaa samaa esoteerisen symboliikan teemaa kuin Ihmeellinen Joosef.

Vapaamuurareihin kuuluneilla taiteilijoilla on tapana kätkeä teoksiinsa esoteerisia aiheita, kuten astrologiaa tai tarotia. Tässä suhteessa Mika Waltari ei ole poikkeus. Kaarina Maununtytär on teoksena hyvä esimerkki tarot-teemojen käytöstä kirjallisessa taiteessa.






Kirja kertoo Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja hänen puolisonsa Kaarina Maununtyttären tarinan. Tarinan kantavina teemoina ovat muun muassa Eerikin tasapainottomuus ja vainoharhaisuus sekä hänen ongelmallinen suhteensa Ruotsin juonittelevaan aatelistoon.

Kirjan alussa on kohtaus, jossa Eerik keskustelee opettajansa ja henkilääkärinsä Dionysius Beurreuksen (mielenkiintoinen nimivalinta) kanssa. Beurreus on astrologian mestari, ja tulkitsee tähtien asentoja kuninkaalleen. Hän tutkii astrologisia karttojaan ja laskelmiaan huolestuneesti, ja toteaa Eerikille:
"Valtaasi ja henkeäsi väijyy kultatukkainen mies."
Tämä ennustus on tarinan suuri mysteeri, jonka Eerik haluaa kuumeisesti ratkaista. Kuka on tuo kultatukkainen mies?

Vastaus Eerikin mieltä painavaan kysymykseen ei ole mitenkään yksiselitteinen, koska kultatukkaista miestä ei voi yksilöidä yhteen henkilöön. Lukijalle esitetään useita Eerikin valtaa uhkaavia kultatukkaisia henkilöitä, jotka ovat kaikki osaltaan toteuttamassa kuninkaan valtaa uhkaavaa ennustusta.

Kirjan esoteerinen symboliikka antaa kultatukkaisen miehen mysteerille oman mielenkiintoisen lisämausteensa. Symboliikassa kultatukkainen mies tarkoittaa tarotin Narria.


Narri


Narri on tarotin "päähenkilö", samalla tavalla kuin Eerik on tämän kirjan päähenkilö (Kaarinan lisäksi). Tästä näkökulmasta kultatukkainen mies on Eerik itse. Hänen oma vainoharhaisuutensa ja tasapainottomuutensa on lopulta hänen valtansa suurin uhka.

Waltari alleviivaa Eerikin "narrimaisuutta" sivulla 144 (10. painos) näin:
"Hänen aavistuksensa vahvistaa kuninkaan kiire, sillä kuningas sysää Herculeen kovakouraisesti sivuun ja törmää huoneesta omiin jalkoihinsa kompastellen kuin hupsu, rakkauden sokaisema narri ainakin."

Toisaalta kuninkaan valtaa uhkaa toinenkin narri, hovinarri Hercules, joka on omalta osaltaan edesauttanut Eerikin vainoharhaisuuden syntymistä omilla kujeillaan.
"Herculeen ruumis on kohonnut kellumaan limaisessa vedessä ja on kuin hän kuolemassa virnistelisi voitonriemuisesti haudatessaan kyttyräisen kääpiöruumiinsa mukana oma kammottavan salaisuutensa. Sillä salainen vihamies on poissa linnasta. Kukaan ei enää karistele olkia käytäviin, joita pitkin kuningas kulkee, kukaan ei kätke vuoltuja keppejä ja noidantietoa tuntevaa kauhistavia esineitä kuninkaan käyttämiin huoneisiin, ja myös valtikan jalokivet ovat turvassa aarrekammion vahvojen lukkojen takana." (sivu 260)

Kirjassa on toki muitakin viittauksia tarotiin. Esimerkkejä:

Kuninkaan astrologi Beurreus on "tähtien sanansaattaja", eli Ylipappi:
"Uskollinen Beurreus istuu yhä laskelmiensa ääressä horoskooppikaava edessään, samettibaretti oppineen päänsä verhona. Eerikin syntymän tähdet hän on yhä uudelleen merkinnyt Eläinradan huoneisiin, niiden asemia hän on vaihtanut arvailujensa mukaan kaikkien tietojen perusteella yrittäen päästä yhä lähemmäksi syntymähetkeä, sillä taivas on ollut oikullinen, levoton ja uhkaava silloin ja tähtien asentojen oikea tulkinta merkitsee kysymystä minuuteista, niin, kenties silmänräpäyksistäkin." (sivu 26)

Ylipappi 


Eerikin isän, kuolleen kuninkaan, vanha sihteeri edustaa korttia Erakko:
"Sivupöydän ääressä istuu mustassa surupuvussaan vanha sihteeri yhä tarkastaen loppumattomia laskuja ja tilityksiä. Vilusta sinisin, nivelistä muhkuraisiksi kylmettynein sormin hän piirtelee yhä numeroita muistiin ja suorittaa yhteenlaskuja, huulet liikahdellen ja itsekseen mutisten. Harmain, hapertunein aivoin hän laskee laskemistaan yhä valmiina minä hetkenä hyvänsä kuulemaan tutun, äkeän ärähdyksen ja kiivastuneen voimasanan kuninkaan ison pöydän äärestä. Vuosikymmenestä toiseen hän on istunut samassa paikassa samojen vuodesta toiseen toistuvien laskujen ja tilitysten ääressä ajattelematta enää nimitysten ja numeroiden sisällystä, vain uskollisena ja erehtymättömänä koneena laskien yhteen numeroita." (sivu 13)

Erakko


Kohtuullisen selkeä viittaus korttiin Miekkojen ässä:
"Ruotsin kuninkaankruunu keinuu hänen miekkansa kärjen varassa." (sivu 305)

Miekkojen ässä


Gert Cantorin ulkonäön kuvaus viittaa korttiin Kuu:
"Kauas jälkeen jääneenä juosta läähättää torille myös kuukasvoinen Gert Cantor." (sivu 41)

Kuu


Waltarin kirjoissa toistuu hyvin usein kortti Kohtuus, jonka historiallinen tausta liittyy viinin sekoittamiseen.
"Illan lähestyessä, kantaessaan kaapeista esiin parhaita juoma-astioitaan, sekoittaessaan viinejä ja maustaessaan niitä astioissaan hän yhä uudelleen varoittelee Kaarinaa." (sivu 51)

Kohtuus


Hovinarri Hercules antaa Kaarinalle lempinimen Kaarina Kuuntytär - viittaus korttin Ylipapitar.


Ylipapitar


Eerikin neuvonantaja Yrjänä Pietarinpoika uhraa itsensä toivottomassa piiritystilanteessa - viittaus korttiin Hirtetty:
"Luovuta minut! Mitä merkitsee Yrjänä kunniaton - Yrjänä verikoira - kunhan vain kuningas pelastuu!" (sivu 247)

Hirtetty


Kun Yrjänä on luovutettu Eerikin vihollisille, häntä kidutetaan teilauspyörässä - viittaus korttiin Kohtalonpyörä.


Teilauspyörä

Kohtalonpyörä


4 kommenttia:

  1. Televisiossa esitettiin aikoinaan Risto Astikaisen käsikirjoittama ja ohjaama sarja "Nuijasota, 1500-luvun tarinoita", jonka viidessä ensimmäisessä osassa kerrotaan Kustaa Waasan ja hänen poikiensa touhuista. Itse aihetta löyhästi sivuten, kohdassa 5:05 on mielenkiintoinen "lankakerällä" koristeltu pöydänjalka ja joka oletettavasti on edelleen Turunlinnassa tai sitten se on reksvisiittaa, sillä jossain jakson kohtauksessa jokin pöytä ammuttiin päreiksi.

    https://www.youtube.com/watch?v=8637jkJMoQA

    Tuo pöydänjalka jäi mieleen 1990 paikkeilla julkaistusta antiikkia ja tyylisuuntia esittelevästä kirjasta, josta oli piirroskuva siitä. Kirjassa kerrottiin pöydänjalan koristeen olevan Osmankäämi ja kuvatekstinä muistaakseni "ensimmäinen Suomessa tunnettu (tai tehty) symboli"... Tuo jäi vaivaamaan mihin ja kehen symboli liittyy ja miten se on ensimmäinen?

    http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/leveaosmankaami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a... Enpä tiedä. Mielestäni tuo näyttää alka paljon ns. "apinan nyrkiltä" (Monkey's fist), joka on merenkulkijoiden käyttämä "painosolmu".

      https://en.wikipedia.org/wiki/Monkey's_fist

      Roomalaiset kutsuivat Pohjois-Euroopassa asuvia kansoja fenneiksi. Nimitys viittaa "feeniläisiin" (Fenians), eli foinikialaisiin, eli arkadialaisiin. Merenkulkuun liittyvässä symboliikkassa on todella paljon foinikialaisilta perittyjä symboleja, joten vähän veikkaan, että tuon symbolin alkuperä vie siihen suuntaan.

      Mainittakoon vielä, että tässä yhteydessä foinikialaiset ovat vähän laajempi käsite kuin mitä meidän historiankirjoissa kerrotaan.

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/02/muinaiset-viisaat-osa-5-foinikialaiset.html

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/02/muinaiset-viisaat-osa-11-arkadialainen.html

      Poista
    2. Kiitos :-).

      Minun piti nukkua yön yli että lankakerä alkoi purkaantua ja "hatarapään" aivoissa välähti, etten ole koskaan kokeillut hakua "osmansolmuna". Tämä "apinan nyrkki" on hyvin samanlainen solmu, ellei sitten sama...

      Video: http://www.homeofpoi.com/lessons_all/teach/Library-How-to-make-your-own-gear-Fire-Poi-How-to-make-a-MONKEY-FIST-knot-12_54_225

      Osmansolmu pöytä tosiaan löytyy Turunlinnasta ks. Keskiaikainen pöytä:

      http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007_06_01_archive.html

      Kalevalaisten naisten sivulla osmansolmu selitetään näin:

      "Osmansolmu on ikiaikainen onnea tuottava merkki. Se on myös Kalevalaisten Naisten Liiton myöntämä tunnustus ansioituneelle kalevalaiselle naiselle. Muinaisrunojen Osmatar, oluen seppä oli ylhäisen juhlaoluen valmistuksesta vastaava henkilö.

      Osmansolmu-kuvioita on löydetty jo rautakautisista miekankahvoista ja koristelusikoiden varsista. Historiallisella ajalla osmansolmulla on koristeltu sirpin kampia, puusepän kairoja ja vintilöitä, kalenterisauvan kädensijoja. Suosittu se on ollut myös pitopöydän jalustaan kaiverrettuna. Merimiehet solmivat osmansolmun köydestä ja taikojen tekijät erilaisista aineista.

      Nimi osma on yhdistetty skandinaaviseen henkilönimeen Osmund, jonka merkitys on alkuaan ollut "Jumalan lahja”. Alkumuoto esiintyy Odin-jumalaa palvovan kuninkaan nimenä. Myös suomalaisessa kansanperinteessä osma-nimellä on ollut kunnioittava sisältö. Häärunoissa morsian ja vieraat sanovat sulhasta Osmaksi ja hänen kotiaan Osmalaksi."

      Wikipediassa on lisäksi maininta:

      "Useissa kielissä osmansolmun nimi on ”turkkilaisen pää”, koska sen muoto muistuttaa turbaania."

      Alitajuisesti olen jotenkin aina liittänyt "papinkullin" eli osmankäämin tuonne Turkin suuntaan ja osmannien valtakuntaan. Osmankäämi mahdollisesti liittyy osmansolmuun siten, että sen juurakosta on joskus tehty hätäleipää ja joidenkin muiden maiden lajien nuorista versoista salaattia ja juurakoista on punottu narua. Kansan suussa osmankäämiä on ennen kutsuttu papinkulliksi… Osmankäämi-sana sen sijaan on vanhaa suomea, jolle löytyy merkitys. Osma tarkoittaa ahmaa ja käämi akselin ympärille kiedottua lankaerää, jollaista kyseisen kasvin ruskea patukka loogisesti muistuttaakin.

      https://marrasthetics.wordpress.com/2013/08/17/ruman-kaunis-osmankaami/

      Poista
    3. Jos googlaa kuvahaulla sanat "celtic knots", käy melko selväksi mistä suunnasta osmansolmu on peräisin.

      "Osmatar, oluen seppä"

      Tässäkin on yhteys arkadialaiseen kulttuuriin. Oluen ja sepän yhteys tulee irlantilaismytologiasta ja Goibniu seppäjumalasta.

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/02/muinaiset-viisaat-osa-6-tuatha-de-danann.html

      Toisaalta nimi "Osma" on melko lähellä nimeä "Ogma". Ogma oli irlantilaismytologian auringonjumala ja Tuatha De Danannin "voimamies" (Herakleen esikuva). Ella Youngin kelttimytologiaa käsittelevässä kirjassa "Kelttien jumaltarut" on tarina Ogmasta ja solmusta:

      "-Oi Brigit, Ogma pyysi, ennenkuin menet, sido muiston solmu viittasi liepeeseen, että aina muistaisit tämän paikan, ja kerro meille myös, millä nimellä tätä kutsumme!"

      Koko tarinan voi lukea englanniksi täältä:
      http://www.sacred-texts.com/neu/celt/cwt/cwt01.htm

      Poista