lauantai 20. joulukuuta 2014

Aton-kultti - osa 6: Israel

Kun lapsen psyyke kehittyy tasolle, jossa hän ymmärtää olevansa yksilö, joka on irrallinen entiteetti äidistään, hän tekee huikean oivalluksen: "Muut eivät tiedä mitä minä ajattelen!" Tämä oivallus johtaa siihen, että lapsi löytää uuden sosiaalisen taidon - valehtelun.

Kun pieni lapsi tutustuu valehtelemisen taitoon, hän huomaa pian erään valehtelun problematiikan: Valheita joutuu usein paikkaamaan uusilla valheilla. Ja näitä uusia valheita joutuu myös paikkaamaan uusilla valheilla. Syntyy helposti hankala valheiden ketju, jota on vaikea saada pysymään eheänä uskottavana tarinana.



Tämä ilmiö kuvaa hyvin "historiankirjoitusta" niistä vaiheista, kun "Eliitti" joutui lähtemään Egyptistä.

Kun puhutaan juutalaisuudesta, on vaikea hahmottaa tarkoitetaanko sillä uskontoa, kansaa, heimoa vai kulttuuria. Kun puhutaan Israelista, on vaikea hahmottaa puhutaanko kansasta, valtiosta vai poliittisesta agendasta.

Koko juutalaisuuden konsepti on todella vaikea hahmottaa. Israel oli Jaakobin nimi, jonka 12 pojan jälkeläisistä tuli Israelin kansa tai 12 Israelin heimoa. Tämä kansa jakaantui kuitenkin eri uskonnollisiin ja poliittisiin ryhmittymiin muodostaen useita kuninkaskuntia tai valtioita. Yhden pojan, Juudan, perheestä/heimosta tuli juutalaisia, jotka perustivat Juudan kuningaskunnan. Sana juutalaisuus tulee tästä heimosta. Muut israelilaiset, eivät olleet juutalaisia etnisessä mielessä, mutta osa heistä saattoi olla juutalaisen uskonnon harjoittajia. Toisaalta näiden israelilaisten joukossa palvottiin myös Baalia ja muita vähemmän monoteistisia jumalia. Niin ja lipesihän Juudan heimoon kuulunut Salomonkin välillä juutalaisesta uskonnosta ja palvoi Moolokia, foinikialaisten jumalaa, mutta hän oli silti etninen juutalainen. Nykypäivän Israelin valtio on juutalainen - uskonnollisessa mielessä. Suurin osa Israelissa asuvista juutalaisista ei ole etnisiä juutalaisia. 80% tämän päivän juutalaisista ei ole Juudan heimon juutalaisia, vaan käännynnäisiä Askenasijuutalaisia, joilla ei ole mitään etnistä yhteyttä Juudan heimoon, tai alkuperäisiin 12:een Israelin heimoon. He vain tunnustavat juutalaista uskontoa. Heidän etninen alkuperänsä on jossain Itä-Euroopassa - ei siis Israelissa. Tätä taustaa vasten termi seemiläinen (josta tulee sana antisemitismi) ei kuvaa kuin pientä osaa juutalaisistaJuutalaisten kantaisä on Aabraham, joka ei kuitenkaan ollut varsinaisesti juutalainen tai Juudan heimosta, koska tämä heimo syntyi vasta Aabrahamin jälkeläisistä. Aabraham ei myöskään ollut israelilainen, koska termi Israel otettiin käyttöön vasta Aabrahamin pojanpojan Jaakobin yhteydessä, joka muutti nimensä Jaakobista Israeliksi sen jälkeen kun hän paini koko yön tuntemattoman miehen kanssa tuntemattomasta syystä.

Ymmärsitkö?



Jos tästä sekavasta vyyhdistä haluaa saada jotain tolkkua, on syytä tarkastella Jaakobin vertauskuvallisen tarinan taustalla olevaa historiallista käännekohtaa.

Aton-kulttia käsittelevän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi Hyksos-kuninkaiden tarinaa. Jos Jaakob todella oli Aabrahamin pojanpoika, hän oli yksi Ala-Egyptiä hallinneista Hyksos-kuninkaista. Tarina Jaakobin painista on tietenkin vertauskuva, mutta mistä? Miksi tämän painin seurauksella Jaakob vaihtaa nimensä Israeliksi?

Tuon ajan maailmassa vaikutti monia eri uskonnollisia kultteja. Oli aurinkokultteja, kuukultteja, saturnuskultteja, tähdistökultteja ja monia muita kultteja, jotka olivat eräänlaisia tämän päivän maailman uskontojen esiasteita. Näitä kultteja ei voi kuitenkaan verrata suoraan nykyajan uskontoihin, koska ne olivat paljon enemmän kuin vain uskonnollisia ryhmittymiä. Tuon ajan maailmassa uskonto ei ollut erillään politiikasta tai kaupankäynnistä. Kulteissa yhdistyi talous, uskonto ja politiikka hyvin käytännöllisellä tavalla. Papit olivat samaan aikaan uskonnollisia auktoriteettejä, poliitikkoja ja yritysjohtajia.

Kulttien välisissä suhteissa nähtiin samanlaisia käänteitä kuin mitä näemme nykyajan poliittisessa puoluekentässä tai yritysmaailmassa. Väillä tehdään yhteistyötä. Välillä ollaan kilpailuasemassa. Välillä fuusioidutaan. Välillä syntyy emoyhtiöstä irtautumisia. Välillä tehdään strategisia liittoumia.

Aiemmin mainitut neljä kulttia - Aurinko-, Kuu-, Saturnus- ja Tähdistö-kultit - olivat neljä suurinta ja tärkeintä kulttia. Tarot-pakassa näitä kultteja edustavat kortit:

  • Taikuri (I) = Tähdistö-kultti (kulteista vanhin)
  • Ylipapitar (II) = Kuu-kultti (johtohahmona jumalatar Isis)
  • Ylipappi (V) = Saturnus-kultti (kuvaa paavia)
  • Hallitsija (IV) = Aurinko-kultti 







Jos nykyajan yrityksen fuusioituvat, syntyy sellaisia nimiä kuin OP-Pohjola tai SysOpen-Digia. Tämä nimien yhdistäminen ei ole mikään uusi keksintö.

Sana Israel tarkoittaa kolmen kultin fuusiota: Is - Ra - El. Is tulee sanasta Isis, joka oli Kuu-kultin tärkein jumalhahmo. Ra oli aurinkojumala Aurinko-kultissa. El oli luojajumalan nimi Saturnus-kultissa.

Kuu - Aurinko - Saturnus = Is - Ra - El.

Jaakobin paini on vertauskuva tämän fuusion syntymisestä. Voi vain kuvitella, että kun kolme näin suurta kulttia päättää muodostaa liittouman, se ei ole ihan helppo prosessi. Jaakob kuitenkin lopulta onnistui tässä kolmen kultin yhteensaattamisessa ja sai kuninkaana johtavan aseman tässä liittoumassa. Siitä uusi nimi Israel.

Se miten Israel-liittoumasta syntyi Aton-kultti on arvailujen varassa. Oliko uuden aurinkojumalan Atonin brändäys suunnitteilla jo Israel-liittouman syntyessä, vai muodostuiko Aurinko-kultista ajan kanssa liittouman vaikutusvaltaisin osa, sitä emme tiedä. Ehkä kaksi muuta kulttia lahjottiin mukaan Aurinko-kultti vetoiseen poliittiseen hankkeeseen? Ehkä Auriko-kultti "kaappasi vallan" liittouman sisällä jossain vaiheessa? Toisaalta atonismissa on edelleen paljon piirteitä Kuu- ja Saturnus-kulteista, ne eivät vain ole samalla tavalla pääroolissa kuin auringon palvonta. Ehkäpä tuo Jaakobin paini oli sellainen sopimusneuvottelu, jossa Kuu- ja Saturnus-kultit "myivät liiketoimintonsa"?

Ainoa mitä voidaan varmuudella todeta, on se että tämän kolmen kultin liittoumassa Aurinko-kultti sai/otti johtavan aseman. Luotiin uusi aurinkojumala Aton, josta alkoi atonismin pitkä tarina aina meidän päiviimme asti.

Tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi atonismin vaiheita Egyptissä. Operaatio epäonnistui ja atonistit joutuivat lähtemään Egyptistä Faarao Akhenatonin (Mooseksen) johdolla.

Kun historiankirjoissa puhutaan juutalaisuudessta, sillä tarkoitetaan atonismia Egyptistä karkotuksen jälkeen. Koska "Eliitti" ei halua paljastaa Egyptiin liittyvää historiallista taustaansa, joka ei ole kovin mairitteleva, he eivät tietenkään mainitse atonismista mitään. Jälkeenpäin Tooraa kirjoitettaessa keksittiin termi juutalaisuus, jolla peitettiin ikävä menneisyys Egyptissä. Egyptistä karkotus käännettiin voitoksi sankarillisella tarinana "orjuudesta vapautumisena". Propaganda ei ole uusi keksintö.

Juutalaisuus tulee nimenä Juudan heimosta, jonka vaakunassa on meille suomalaisillekin tuttu heraldinen leijona, joka symboloi astrologisella tasolla aurinkoa. Juutalaisuus on terminä vain uudelleen brändättyä atonismia. Symboliikka kertoo sen avoimesti.

Juudan heimon vaakuna

Tarina "12:sta Israelin heimosta" on historiallisessa mielessä yhtä tarkka kuin tarina "12:sta Jeesuksen opetuslapsesta" tai tarina "12:sta Kuningas Arthurin ritarista". Aina kun uskonnollismytologisissa teksteissä mainitaan luku 12, se on allegoria astrologian eläinrataan. Kaikkien uskontojen ja mytologioiden taustalla on astrologisia vertauskuvia.

Se mitä heimot historiallisessa mielessä olivat, on epäselvää. Todennäköisesti tämä Israel-liittouma oli etnisessä, poliittisessa ja ideologisessa mielessä niin hajanainen ryhmä, että atonistien kirjoittama versio (Toora/Vanha testamentti) näistä tapahtumista kuvaa hajanaisuutta vertauskuvalla "heimoista".

Egyptistä "paenneneiden" israelilaisten valtaapitävä pappisluokka, johtajanaan Mooses (Akhenaton), tunnettiin nimellä leeviläiset. Historiankirjoissa leeviläisiä pidetään yhtenä 12:sta heimoista, mutta todellisuudessa kyse oli enemmänkin uskonnollisten auktoriteettien valtaapitävästä eliittiluokasta. Edes historiankirjat eivät osaa selittää miksi leeviläiset olivat ainoa "heimo", joilla ei ollut omaa aluetta hallittavanaan.


Michelangelon sarvekas Mooses-patsas. Sarvet viittaavat Kuu-kulttiin.

Kuu-kultin tärkein jumalatar Isis ja sarvet

Leeviläiset olivat Hyksos-kuninkaiden perillisiä, kuninkaallinen sukulinja Zoanin (Zion) kaupungista. Heille uskollista ryhmittymää kutsuttiin Juudan "heimoksi". Raamatun tarina Mooseksen (Akhenatonin) ja hänen seuraajiensa vaiheista Egyptistä lähdön jälkeen kertoo miten israelilaisten ryhmä oli kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Leeviläinen eliittiluokka ajoi edelleen monoteistisen atonismin agendaa, mutta kaikki eivät olleet tästä enää niin innostuneita. Atonistinen fanatismi oli Egyptissä lähtenyt niin käsistä, että jopa suurin osa israelilaisista alkoi kyseenalaistaa despoottisia uskonnollisia johtajiaan.

Lukuunottamatta näiden leeviläisten uskollisia kannattajia, Juudan "heimoa" (ja mahdollisesti Benjaminin "heimoa"), muut irsaelilaiset irtaantuivat atonismista ja palvoivat välillä jopa Amonia, jonka symbolina oli muun muassa kultainen vasikka. Ja siitäkös Mooses vasta suuttui! Amonistit olivat heidän vihollisiaan Egyptin ajoilta.

"Kultainen vasikka?! Nyt meni hermo!"

Juutalainen uskonto, eli monoteistisen Jahven (=Adonain = Atonin) palvonta ei siis edustanut kuin osaa israelilaisista siinä vaiheessa kun israelilaiset asettautuivat kanaaninmaahan. Lopulta tapahtui jako kahteen. Atonistinen osa israelilaisia muodosti Juudan kuningaskunnan ja loput Israelin kuningaskunnan.

Jos miettii tämän päivän Israelilaista valtiota, on melko ironista, että nämä alkuperäiset Israelin kuningaskunnan perustaneet olivat niitä, jotka hylkäsivät atonismin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti