tiistai 25. marraskuuta 2014

Aton-kultti - osa 1: Hyksos-kuninkaat


Päivitetty 27.12.2015.

"Eliitin" symboliikkaa tutkiessa törmää hyvin usein Egypti-viittauksiin. Tämän blogin aikaisemmissa kirjoituksissa on useasti puhuttu "Eliitin" juurien menevän muinaiseen Egyptiin. Jos haluaa ymmärtää mikä tämä mystinen "Eliitti" oikeastaan on, on ymmärrettävä heidän syntytarina, joka tietyllä tavalla on saanut alkunsa muinaisesta Egyptistä. Tietenkin "Eliitin" juuret menevät oikeasti vielä Egyptiäkin pidemmälle, mutta se mitä tapahtui 18. dynastian Egyptissä on ollut hyvin tärkeä kiinnekohta "Eliitin" historian pitkällä janalla. Se, millaisessa maailmassa ja millaisen symboliikan keskellä me tänä päivänä elämme, on hyvin pitkälti seurausta tuon ajan käänteentekevistä tapahtumista.


Akhenaton kuvattu sfinksinä


Tarina on todella pitkä ja monihaarainen, joten se on pakko jakaa useampaan osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käsitellään Aton-kultin syntyä, taustaa ja sen alkuvaiheita. Tämä on tarina, jota ei kerrota oppikirjoissa ja jota "Eliitti" on parhaansa mukaan yrittänyt peitellä. Esimerkiksi vielä 1930-luvulla tästä aiheesta oli hyvin vaarallista tehdä julkista tutkimusta. Psykoanalyysin pioneeri Sigmund Freud julkaisi vuonna 1939 aihetta käsittelevän kirjan "Mies nimeltä Mooses ja yksijumalainen uskonto" ("Moses and monotheism").
"Jo ennen julkaisuaan kirja herätti kohua, ja Freudia pyydettiin luopumaan sen julkaisemisesta. Kirjan ilmestyttyä sekä juutalaiset että kristityt arvostelijat suhtautuivat teokseen kielteisesti, mutta muutamia myönteisiäkin lausumia esitettiin. Aatehistorioitsija ja elämäkerturi Peter Gay pitää Freudin todistusaineistoa spekulatiivisena, osin vanhentuneena ja sekavana: ”Freud sanoi monia mielenkiintoisia ja monia kestämättömiä asioita.”" - Wikipedia
"Mitä lie hulluja höpissyt!"

Vähän tämän jälkeen samana vuonna hän kuoli hämärissä olosuhteissa. Virallisesti hänen kuolemansa oli "avustettu eutanasia", mutta tämän väitteen todenperäisyyttä on syytä epäillä vahvasti.


Sigmund Freud


Mutta ei tuo Freudin kirja jäänyt viimeiseksi tästä tarinasta. Nykyään tätä aihetta käsittelevää kirjallisuutta löytyy aika reilusti (Ralph Ellis, Michael Tsarion, Moustafa Gadalla, Ahmed Osman), mutta siitäkin huolimatta suuri yleisö ei juurikaan tunne tätä tarinaa.

"Eliitin" eräänlaisena henkisenä kantaisänä voidaan pitää Egyptin 18. dynastian Faarao Akhenatonia, joka tunnetaan myös nimillä Akhenaten ja Ekhnaton. Hänen aikaisempi nimensä oli Amenhotep IV, jota hän käytti ennen ajamaansa uskontouudistusta. Kaikki Waltarin Sinuhe Egyptiläisen lukeneet muistavat hänet kyseisen kirjan yhtenä keskeisenä hahmona.

Akhenaton oli sukua aiemmin Egyptiä hallinneisiin ns. Hyksos-kuninkaisiin (Hyksot). Perinteisesti Hyksos-kuninkaita pidetään 15. dynastian (1650 eaa. - 1550 eaa.) hallitsijoina, jotka hallitsivat Niilin suistoalueen Ala-Egyptiä. Hyksos-kuninkaiden historia alkoi kuitenkin jo pari sataa vuotta aiemmin, kun seemiläiset kansat valtasivat Ala-Egyptin. Hyksos-kuninkaita pidetään toisaalta joko kanaanilaisina tai amorilaisina. Todennäköisesti Ala-Egyptiin asettunut porukka on ollut sekoitus näitä molempia seemiläisiä kansoja, jotka molemmat olivat foinikialaisten jälkeläisiä.





Hyksos-kuninkaat olivat tunnettuja siitä, että heidän hallintotapansa perustui despoottiselle tyrannialle ja totalitarismille. Heidän aikakaudellaan ei nähty kukoistavaa korkeakulttuuria, vaan kansan julmaa ryöstämistä ja orjuuttamista. He nousivat valtaan asein ja pitivät valtaansa yllä asein. He palvoivat kaaoksen ja väkivallan jumalaa Sethiä, mikä kertoo heidän ajatusmaailmastaan kaiken oleellisen. Koska he eivät olleet varsinaisesti egyptiläisiä, heille ei ollut mikään ongelma ryöstää ja rosvota temppeleitä ja pyhiä paikkoja. Heidän pääkaupunkiinsa Avarikseen kerättiin valtavat määrät ryöstösaalista. Tästä on tullut englannin kieleen sana avarice = ahneus.

Lopulta Hyksos-kuninkaiden valta hiipui, mutta he eivät kuitenkaan kadonneet Ala-Egyptistä kokonaan. Niilin Deltana tunnetulle suistoalueelle jäi vaikutusvaltainen Hyksos-taustainen eliitti. Toisaalta naispuolisen sukulinjan kautta Hyksos-sukuun kuuluivat 18. dynastian faaraot. Myöhemmin tähän dynastiaan kuulunut Akhenaton nousi koko Egyptin faaraoksi 1353 eaa.


Akhenaton


Akhenaton vietti nuoruuteensa ennen faaraoksi nousuaan Ala-Egyptissä, jossa hänen koulutuksestaan vastasi vaikutusvaltainen Hyksos-eliitti. Hänet todennäköisesti koulutettiin jo nuoresta pitäen tulevaan tehtäväänsä Egyptin uskonnollisen järjestelmän uusijana, mikä oli ollut ilmeisesti jo pidempään Hyksos-eliitin suunnitelmissa. Ainakin hänen hallintotapansa oli saanut vaikutteita hyksoslaisesta brutaalista vallankäytöstä. Tavallaan hän oli vaikutusvaltaisen eliitin "kouluttama" marionetti, ihan niin kuin nykyäänkin presidentit ja pääministerit ovat.

Valtaan noustuaan Akhenaton alkoi uudistaa Egyptin uskonnollista järjestelmää Hyksos-eliitin tukemana. Hän ajoi uudistusta, jonka tarkoituksena oli siirtyä polyteistisesta uskonnosta monoteistiseen. Aurinkojumala Aton tunnettiin jo ennen Akhenatonia, mutta vasta hänen hallintokaudellaan Aton-kultti, tai atonismi, nostettiin faaraon vallan avulla merkittäväksi uskonnolliseksi liikkeeksi haastamaan dominoiva Amon-kultti. Akhenaton nosti atonismin ensin muiden kulttien rinnalle ja sen jälkeen kielsi kaikkien muiden jumalien palvonnan tehden atonismista ainoan sallitun uskonnon.

Tätä uudistusta ei tehty niinkään henkisistä syistä, vaan poliittisista. Toista auringon jumalaa Amonia palvova kultti oli noussut Egyptissä niin vaikutusvaltaiseen asemaan, että Akhenaton (ja hänen taustalla toimiva Hyksos-eliitti) koki amonismin suurena uhkana. Amonin pappien mahtavuus ei ollut pelkästään maallista - papisto oli todella rikas ja vaikutusvaltaisnen - vaan myös henkistä. Heillä oli omat mysteerikoulunsa, joissa he ylläpitivät salaisoppien perinteitä. Tieto oli valtaa myös muinaisessa Egyptissä.

Egyptiläisessä jumaltarustossa on tarina Sethin (jota Hyksos-kuninkaat palvoivat aiemmin) ja Horuksen välisestä taistelusta, mikä on vertauskuva atonistien ja amonistien välisestä valtataistelusta.


Amon


Tuo uskonnollisen valtataistelun aika oli hyvin kaoottista. Egypti oli melkoisessa sekasorrossa, eikä Akhenaton todellakaan hallinnut tilannetta. Lopulta atonistit hävisivät amonisteille, Akhenaton syöstiin vallasta ja atonismi käytännössä katosi Egyptistä.

Tässä kohtaa virallinen historiankirjoitus on kovin niukkasanainen siitä, että mitä Akhenatonille tapahtui valtakautensa jälkeen. Akhenaton oli valtakautensa jälkeen niin vihattu faarao, että kaikki häneen viittaava taide ja kirjoitukset pyrittiin tuhoamaan Faarao Horemhebin valtakaudella. Tästä syystä Akhenaton oli historiankirjoille vielä 1800-luvulla täysin tuntematon faarao. Vasta arkeologiset kaivaukset Akhetatenin kaupungissa toivat hänet historiantutkijoiden tietoisuuteen.

Akhenaton ei suinkaan kuollut myrkkymaljaan, kuten Waltarin Sinuhe Egyptiläisessä. Hänet ja hänen taustallaan vaikuttanut Hyksos-eliitti karkotettiin Egyptistä. Sigmund Freud ja monet muut aihetta tutkineet ovat tulleet siihen tulokseen, että raamatun tarina Mooseksesta ja israelilaisten Egyptistä lähtemisestä on vertauskuvallinen tarina atonistien maastakarkoituksesta. Tämä on tietenkin "Eliitille" (joka on luonut Israelin ja siionismin) arka aihe, koska juutalaisten juurien yhteys pahamaineisiin Hyksos-kuninkaisiin ei olisi kovin mairittelevaa.

Mooses on hyvin todennäköisesti ollut Akhenaton, tai joku hänen hovinsa korkearvoinen johtohahmo.

Jos Raamattua tutkii tätä tarinaa vasten, monet palaset loksahtavat paikoilleen. Sellaiset hahmot kuin Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef ovat hyvin suurella todennäköisyydellä koodinimiä Hyksos-kuninkaille. Esimerkiksi Juutalaisten kantaisä Aabraham oli mahdollisesti ensimmäinen Hyksos-kuningas Amenemhet I, josta tiedetään, että hän ei ollut kuninkaallista sukua.

Vanhan testamentin hahmot kuvataan usein uskonnollisessa taiteessa "paimeniksi" joiden sauva on toisesta päästä käyristetty. Tämä päästä käyristetty sauva oli myös faaraoiden vallan symboli, jonka alkuperä oli muinaisessa Tähdistö-kultissa. Hyksos-kuninkaita kutsuttiinkin nimellä paimenkuninkaat (Shepherd Kings).


Aabraham ja paimensauva

Mooses ja paimensauva

Jaakob ja paimensauva

Päästä käyristetty sauva on kuninkaallisen vallan symboli.


Raamatun Hesekielin kirjassa on tähän israelilaisten Hyksos-yhteyteen vihje:
"Näin sanoo Jerusalemille Herra, Herra: Sinun sukusi ja syntysi on kanaanilaisten maasta; isäsi oli amorilainen ja äitisi heettiläinen." Hes 16:3

On mahdollista, että Raamatun exodus-tarinaan on sulautunut kaksi eri historiallista tapahtumaa, joissa hyksoja muutti pois Egyptistä. Aihetta tutkinut Ralph Ellis on esittänyt varteenotettavan teorian, jonka mukaan exodus-tarinassa on yhtymäkohtia sekä Egyptin 1500-luvun eaa. sisällissodan aiheuttamaan muuttoaaltoon (hyksojen tappio faarao Ahmoselle --> Ylä- ja Ala-Egyptin yhdistyminen) että Akhenatonin ja atonistien karkottamiseen.

Ellis selittää teorian alla olevalla videolla kohdassa 5:48 - 10:00:





Hyksos-kuninkaat olivat alunperin kanaanilaisia. Heidän pääkaupunkinsa Ala-Egyptissä oli Avaris, joka tunnettiin myös nimellä Zoan, joka myöhemmin kääntyi muotoon Zion. "Eliitin" tukema siionismi juontaa juurensa Aton-kultin syntysijoille Avarisin kaupunkiin.





Akhenaton seurueineen - eli (Atonin) valittu kansa - joutui karkotuksen jälkeen vertauskuvallisesti "vaeltamaan erämaassa", mikä viittaa heidän elämäänsä tien päällä. Raamatussa kuvataan myös Mooseksen ja kumppaneiden Egyptistä lähdön jälkeen käymiä sotia. Tuskinpa näitä pahamaineisia Hyksoja otettiin kaikkialla avosylin vastaan. Uudet asuinalueet piti valloittaa sodankäynnillä, mikä oli toisaalta heille hyvinkin tuttua. Toisaalta tämä asenne sotilaalliseen voimankäyttöön ja vahvemman oikeuteen alistaa heikompaa elää edelleen nykyajan siionismissa. Israelin valtion harjoittama politiikka ei juurikaan eroa Hyksos-kuninkaiden harjoittamasta politiikasta.

Kun ymmärtää atonismin ja monoteististen uskontojen välisen yhteyden, voi ymmärtää miksi kaikessa "Eliitin" symboliikassa toistuu hyvin usein auringon teema. Atonismi oli aurinkokultti. Vapaamuurarit, ritarikunnat, kuninkaalliset, juutalaisuus, kristinusko, islam... kaikkien näiden symboliikassa toistuu aina muodossa tai toisessa aurinko. Jokainen meistä törmää joka päivä Aton-kultin symboleihin - emme vain tunnista niiden yhteyttä atonismiin. Tämän päivän "Eliitti" on tuo Egyptistä karkotettu auringonjumala Atonin kultti. Sigmund Freud oivalsi tämän, mutta joutui maksamaan siitä kovan hinnan.

Tästä aurinkosymboliikasta enemmän seuraavissa osissa: Osa 2.


"Toivottavasti kukaan ei kysy tästä mitään..."


3 kommenttia: